Suurin osa alkujärjestelyistä alkaa onneksi olla takanapäin eikä ylimääräisiä muuttolaatikoitakaan enää juuri näy pyörimässä. Eilen illalla kehiin astui pitkän ja uuvuttavan päivän jäljiltä mulle harvinainen, mutta sitäkin kipakampi epätoivon- ja kiukunpuuska. Tänään iltapäivästä onnistuin kuitenkin palaamaan zen-tilaan ja maailma näyttää taas valoisalta.
Jopa täällä Saksassa näköjään eletään ihan tavallisten ihmisten tavallista arkea rutinoineen ja ruikutuksineen, vaikka joskus blogi- ja somemaailmoista jää kuva, että elämä on pelkkää historiallista lomakohdetta, kukkien tuoksua ja rauhallista aamulattea sanomalehti käpälässä. Ei tämä uuteen paikkaan asettautuminen pelkkää juhlaa ja auringonpaistetta ole, mutta pakko myöntää, että kyllä se aurinkokin on tuolla aika sinnikkäästi pilkottanut!
Tällä hetkellä hienoa on muun muassa se, että:
- Muuttorumba ja alkusäädöt on yhdessä melkein selätetty ja arki voi alkaa
- Opitaan koko ajan lisää saksaa ja kohta alkaa kurssi tai parikin sen tueksi
- Ulkona tuntuu keväiseltä, kun aurinko paistaa ja koko ajan on vähän pidempään valoisaa
- Mikolla on uusi ja haastava työ, puhumattakaan haastavista sulkapallotunneista
- Myös mulla on mielenkiintoisia töitä mitä parhaimmassa työpaikassa
- Meillä molemmilla on paljon uutta tekemistä
- Ansbach vaikuttaa suhteellisen eloisalta pienestä koostaan huolimatta
- Mikko on ymmärtäväinen poikaystävä, joka on vakaa kuin kallio jopa silloin kun saan pienimuotoisen hermoromahduksen
- Sain monta ruukkukasvia meidän asuntoon (tärkeä)
- Osaan jo mennä kauppaan ilman karttaa ...ehkä
- Mikko ei ole heittänyt kovinkaan montaa asiatonta vitsiä Saksasta väärällä hetkellä
- On yleisesti hyvä fiilis!






Ei kommentteja:
Lähetä kommentti