Ansbachissa on nyt ihan oikea kevät! Jo monenmoista kukkaa on näkyvissä ja ihan muutama päivä sitten jopa puihin ilmestyi lehdensilmuja. Luonnon heräämistä ihaillessa ei todellakaan tule ikävä sitä, että Kalevankadulta Aleksanterinkadulle töihin kävellessä ei edes tiennyt onko ruoho jo vihreää ja puissa lehtiä, koska ympärillä oli pelkkiä kivitaloja. Muista syistä toki kaivataan Helsinkiin aika ajoin (vaikka Mikko puhuukin jo, että joskus tulevaisuudessa muutetaan Serbiaan. Serbiaan?!).
Pääsiäinen meni, mutta narsissit jäi. Saatiin myös suoraan Oulusta ihana pääsiäisyllätys Annalta! Hihkuin, kun tunnistin tutun osoitteen paketin lähettäjäkentässä.
Sen lisäksi täällä on kaikki aika tavallisesti. Vuokranantajan kissa ei osaa vieläkään maukua (= määä) ja Mikko yrittää vaivoin piilottaa innostustaan uudesta grillistä. Siinä onkin jo muutamatkin bratwurstit käristetty yömyöhällä.
Aurinko laskee täällä kahdeksan aikaan eli Suomessa on taidettu jo päästä voitolle valon määrässä. Toisaalta nämä kotipihalta näkyvät hehkuvat auringonlaskut korvaavat vähän valoisien iltojen kaipuuta.
Tänään käytiin sunnuntaiajelulla Gunzenhausenin suunnalla. Löydettiin muun muassa järvi (vettä, vihdoinkin!) ja sympaattinen terassikahvila pienestä kylästä. Karttaa katsoessa viimeistään tajuaa, ettei täällä vain ole järviä juuri nimeksikään. Meidän löydön vieressä on yksi toinen järvi ja siitä seuraava taas parinsadan kilometrin päässä etelässä. Pohjoiseen mennessä (600 km!) niitä taas ei ole oikeastaan ollenkaan. Vasta Suomesta poissa asuessa huomaa, ettei se nyt sittenkään ole ihan normaalia, että vettä on joka paikassa joka puolella.
Käytiin istumassa rannallakin vähän aikaa. Sunny beachilla oli kokonaiset 16 astetta lämmintä.
Tuntuu, että ollaan oltu täällä jo tosi pitkään, vaikka oikeasti puhutaan kahdesta ja puolesta kuukaudesta. Aika siitä kun oltiin Helsingissä tuntuu ikuisuudelta. Samaan aikaan uutuudenviehätys ei ole kuitenkaan kadonnut. Kävelyllä saattaa löytää vaikka vanhoja portaita, jotka vie siirtolapuutarhoille, vaikka on koko ajan ajatellut, että samassa kohdassa on tietä ja taloa toisen perään.
Yhtäkkisestä kotkotuksesta sen sijaan ei enää edes jaksa yllättyä. Sehän on ihan selvä juttu, että jossakin lähipihoista voi olla kanoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti