Kevätkävelyjä ja salaisia heppasuunnitelmia

Viime aikoina ollaan (edelleen) otettu varsin rennosti ja nautittu pienistä arjen iloista: auringonpaisteesta, ruoanlaitosta, kauniista maisemista ja pitkistä kävelyretkistä. Kevään viikonloput on alkaneet hiljalleen täyttyä monenmoisista mukavista suunnitelmista. On tiedossa pieniä reissuja ja vieraita Suomesta.

Kiireettömän elämänrytmin ansiosta aikaa ja intoa on riittänyt pitkästä aikaa vannetanssille. Testasin myös saksantaitojani lukemalla vuosia sitten Minnalta saamani Peukaloisen retket -sadun. Seuraavaksi haasteeksi ostin Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat -kirjan saksaksi, mutta se saattaa olla vielä tässä vaiheessa liian vaikea tavattavaksi. Liian paljon tekstiä ja liian vähän piirrettyjä eläinten kuvia.

Vielä vähän aikaa sitten täällä näytti tältä

…ja nyt yhtäkkiä onkin ollut jo tällaista!

Meillä on Mikon kanssa jäänyt lentäväksi lauseeksi eräs Oravin kuvankauniiden maisemien keskeltä kuultu kommentti. Ihailtiin aurinkoisena kesäpäivänä mielettömiä järvimaisemia vastaan tulleelle tutulle. Tämä hauskan kyynisesti totesi, että ”kyllä näihin maisemiin turtuu”. Turtuukohan siis näihinkin? ;)

 Eräänä sunnuntaina meillä kävi ensimmäiset vieraat. Lissabonista tutut Evi ja Tobi ottivat välipysäkikseen Ansbachin ja vietettiin pitkästä aikaa taas päivä yhdessä. Ja mukavaa oli!

Tänään pyörä- ja kävelyretkeltä tullessa löydettiin ihan muutaman korttelin päästä kotoa parisenkymmentä hevosta. (Kyllä, kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustasta...) Hepoilla oli päivävilli käynnissä: koko ajan joku juoksenteli ympyrää tai kävi kiusaamassa kaveria aiheuttaen pientä mellakkaa. Hauskoja epeleitä.

 Ehkäpä tästä inspiroituneena klikkailin itseni ilmoittautumaan ratsastuskurssille. Siis minä, joka en edes pikkutyttönä ole ollut kiinnostunut hevosista enkä myöskään koskaan kokeillut ratsastamista. Ja jos rehellisiä ollaan, en ole edes satavarma onko viereisissä kuvissa olevat eläimet poneja vai pieniä hevosia. Että tältä pohjalta lähdetään liikkeelle. Mutta joskus pitää yllättää itsensä odottamattomilla ratkaisulla! Jos Mikko on ollut viiden päivän hevosvaelluksella Kirgisian vuoristossa, niin ehkä minäkin voin leikkiä cowboyta tallin aitauksessa.


Lisäksi hyviä uutisia herra tai rouva keväältä: ensimmäiset kukat nousivat jo maasta kuivuneiden lehtien ja tammenterhojen välistä.

 ...ja ehdittiin syödä jo muutama lounas ja aamupala terassilla ilman takkia! Sen jälkeen lämpötilat laskivatkin taas muutamaan asteeseen, mutta hiljalleen kevät ottaa paikkansa täällä.