Heippa vaan! Viimeisen kahden viikon aikana ollaan vierailtu parissa uudessa kaupungissa – Mikko työasioiden perässä ja minä siivellä. On ollut tervetullutta vaihtelua nähdä vähän uusia paikkoja kotiseinien sijaan. Tässä muutama kuvanen reissuilta!
 |
| Wiesbaden |
 |
| Rein-joki Wiesbadenissa |
Wiesbaden oli mulle sellainen kaupunki, jossa voisin asua. Upeita vanhoja rakennuksia ja vilkkautta ja elämää, mutta ei silti mikään suurkaupunki. Lapset pelasi jalkapalloa ja pingistä ihan keskustan kulmilla olevalla puistokadulla ja yhden teatterin oheen oli tehty pieni ja rento kahvilaterassi. Ei mitään turhaa hienostelua, vaan lämmin tunnelma, joka tuo ihmiset samalla lähemmäs teatteria. Yksi tärkeä elementti oli myös joki. Vettä usein Suomesta poissa ollessa kaipaa. Moni mulle tärkeä paikka on veden äärellä.
Matkalla Wiesbadeniin GPS lähti optimoimaan meidän reittiä pois ruuhkista. Noh, reitti Frankfurtin keskustan läpi ei ehkä ollut se paras valinta, koska juuri samana päivänä samassa paikassa Blockuby-mellakoitiin liittyen Euroopan keskuspankin uuden pääkonttorin avaamiseen. Polizeita oli paikalla muutama jonollinen ja taisi olla syystäkin, koska mielenosoitukset lähti illemmalla totaalisesti käpälästä.
Vanha tuttuni Frankfurt ei koskaan oikein ihastuttanut, vaikka sen liepeillä puolisen vuotta majailinkin. Liikaa pilvenpiirtäjiä, pukumiehiä ja kiireistä business-tunnelmaa. Pitänee silti antaa kaupungille uusi mahdollisuus ja mennä taas käymään joku kerta.
Meillä molemmilla Mikon kanssa tuntuu olevan täällä jatkuvasti mielessä ristiriita siitä, että toisaalta kaivataan isomman kaupungin menoja, vilinää ja mahdollisuuksia, mutta toisaalta on myös mukava elää kerrankin rennommalla otteella ja nauttia luonnosta ja viikonloppujen kiireettömyydestä. Helsingissä käytiin molemmat päivittäin keskustassa ja surrattiin metrolla edestakaisin töistä, opinnoista, kaverilta ja harrastuksesta toiseen. Täällä on aika helppo jumahtaa kotiympyröihin eikä lopulta käydä kovinkaan usein edes Ansbachin keskustassa, koska ei ole mitään erityistä syytä mennä sinne. Tekemiset ei tule vastaan luonnostaan, vaan pitää itse olla koko ajan aktiivinen. Pikku hiljaa alkaa kuitenkin löytyä erilaisia mahdollisuuksia mitä täällä voi tehdä tai mihin mennä.
Käytiin toisella reissulla katsastamassa myös Ingolstadt. Siitä kaupungista ei ehditty vielä saada kunnollista kuvaa, mutta varmaa on, että sielläkin oli joki. Ja terasseja.
 |
| Kutsuivat sitä Tonavaksi. |
Ingolstadtissa oli myös ilmoilla suuren saksalaisen perinnejuhlan tuntua. Katuja pitkin asteli soittokulkue, ihmisiä parveili markkina-alueella ja terasseilta kuului puheenpulputusta.
Tämä perinnejuhlayritelmä jäi kuitenkin kakkoseksi sille ansbachilaiselle herraseurueelle, joka oli ottanut haitarit ja baritonin ravintolaan mukaan ja lauloi sekä jodlasi (!!) kansallislauluja. Kaikkea sitä täällä tuleekin vastaan...
